Tanaan voisin olla iloinen antibioottien olemassaolosta. 
Elamani ensimmaisen 30 vuoden aikana olin kolme (3) kertaa antilooppikuurilla. Ja tassa saldo 30 vuoden (enaa ei tunnu ihan tavattoman pahalta ajatella olevansa 30, kaikkeen siis todellakin tottuu.) rajapyykin ylittamisen jalkeen: Viimeisen neljan kuukauden aikana olen syonyt vaattimattomat seitseman antibioottikuuria. 4xvirtsatietulehdus, otsaontelotulehdus (tama oli kylla lystia), angiina ja tulehtunut hammas (ehka lysteinta naista kaikista).

Vedin sen luokan itkupaniikkikohtauksen hammasensiavussa (tai mika ikina suomeksi onkaan) kaksi viikkoa sitten, etta sain lahetteen sedaatiossa tehtavaan KOLMEN hampaan juurihoitoon. Ensimmaisen totaalisen hyperventilointinaytoksen vedin heti, kun se sinallaan ihan mukava ja ymmartavainen hammaslaakariseta sanoi, etta ainoa tapa paasta kivusta eroon on paastaa hampaan juuressa lilluva mata ulos. Olisin tassa vaiheessa varmasti lahtenyt kotiin, jollei koko paa olisi ollut halkeamispisteessa kivun takia. Sain jotain rauhoittavaa, mutta sattui se.toimenpide ihan vitusti. No toisen kohtauksen vedin sitten toimenpiteen jalkeen, kun kerrottiin tarvittavista jatkotoimenpiteista. Hammasseta sanoi varsin nopeasti hammastadille jotain, kuulin vain sanan "iv sedation" ja meinasin pussata sita.
Jos olen joskus koyhan sijaan varakas, niin poistatan kaikki hampaani ja otan implantit. Ihan sillai aikuisten oikeesti.

En tiennyt, olisiko pitanyt itkea vai nauraa, kun eilen tuli tekstiviesti etta "Don't forget your appointment at the Dental Hospital on 05/11/2012 at 14:15." Onko tuo jotain todella kieroutunutta huumoria? Laitan paani pantiksi, etta noin pelottavalta kuulostavaan paikkaan menemista ei voi unohtaa. Hyva kun nukuttua saa.