Olen jarkyttynyt, ahdistunut tai hammentynyt useammastakin asiasta.

1) Kerrang!- lehden uusimmassa numerossa The Usedin solisti Bert McCracken ja Aidenin solisti En_Muista_Nimea pussaavaat! Tallainen jarkyttaa konservatiivista maailmankuvaani kamalasti. Niin, siis molemmat ovat miehia (poikia). En mina Aidenin pojan osasta piittaa, mutta kylla mina vahan tunnen, etta Bert petti minua. Perkele. Vastuuntunnotonta myos lehdelta. Heidan olisi pitanyt edellisella aukeamalla ja kannessa julistaa, etta "contains disturbing images". En ehka saa nukuttua. Ja tiedatteko, minun on ihan pakko katsoa sita kuvaa ainakin kerran tunnissa. Joka kerralla sanon "jesus christ, this is fucking revolting", lavaytan lehden kiinni ja potkaisen sen kuuseen.

2) Eilen Evertonin johtaessa 2-0 Goodison Parkilla oli luonnollisesti aika riehakasta. Tuijotin vierasjoukkueen fanien karsinasta remuavia, laulavia Everton-kannattajia ja tunsin suunnatonta inhoa noita taysin tuntemattomia ihmisia kohtaan, jotka eivat ainakaan periaatteessa tehneet minulle mitaan pahaa. He vain iloitsivat oman joukkueensa suorituksesta. Aina yhta hammentavaa tajuta, etta noin hallitsematon vihantunne voi nousta tuollaisesta syysta. En ehka koskaan hyvaksy sita, etta jalkapallosta pitavat ihmiset ovat jakautuneet kannattamaan eri seuroja. Etta muillakin kuin Manchester Unitedin kannattajilla on oikeus kannattaa, elaytya ja riemuita. Jos olisin mies ja elannyt nuoruutta 80-luvun Englannissa, olisin luultavasti ajautunut jarjestaytyneeseen jalkapallohuliganismitoimintaan. Surullista mutta totta. (ManU:han sitten kuitenkin voitti Evertonin 4-2 ja me lahdimme kotiin Evertonin kannattajille iloisesti vilkutellen. Olisin varmaan heiluttanut keskaria, jos olisin kehdannut. Paluumatkalla bussissa melkein itketti, kun mietti, kuinka lahella mestaruus on.)

En enaa muista muita jarkytyksen, ahdistuksen tai hammennyksen aiheita. Gay-asian ylivoima vie kaiken mielenkiintoni.

<3 Jet - Cold Hard Bitch <3