Eipa ole nakojaan paahan putkahtanut asioita.

Olin tapaninpaivasta lukien 12 paivaa dengue-kuumeessa ja hinkuyskassa. Lopulta ryin valkoisia, repaleisia yskoksia. Mutta elossapa sita vain ollaan edelleen! Sairastutin varmaan lentokoneellisen porukkaa paluumatkalla, mutta aina ei voi voittaa. Suomessa kayminen oli kylla ihan turhaa. En nahnyt yhtakaan kaveria enka edes passyyt veljien kanssa uuden vuoden humpalle. Positiivista oli se, etta kotiin palattuani olin viikon sairaslomalla.

Inhoan, kun bussissa joku tulee istumaan lahelle, vaikka vapaita penkkeja olisi vaikka kuinka ja paljon. Toinen kestoinhotus on edessa olevalla penkilla polvillaan olevat kakarat, jotka toljottavat (pahimmassa tapauksessa juttelevat) koko matkan, ja alimittaisen vartija ei kaske istumaan kunnolla ja jattamaan kanssamatkustajia rauhaan.

Aurinko tekee jo tayden tyopaivan. Paivan pituus oli tanaan 8h04m46s. Se on 36 minuuttia pidempi kuin pahimmillaan. Pian on varmaan kevat.

Ostin keittokirjan. Olen jo katsonut kuvat. Samalla reissulla ostin lapaset, jotka toki jaivat joko kirjakauppaan tai bussiin. Joskus voisi kayda julkisen liikenteen loytotavaratoimistossa katsomassa kuinka monet tutut lapaset siella odottavat.

Viime viikko oli jarkyttavaa toissakayntiangstia ja vaikuttaa vahan silta, etta alkava viikko tulee olemaan samaa.

Manic Street Preachers - The Future Has Been Here 4 Ever