Bussissa vauva toljotti suoraan silmiin ja hymyili. Koko matkan. Aloin jo vaivautumaan. Sellainen latinovauva. Tama selkeasti tarkoittaa sita, etta jos joskus jostain kieroutuneesta syysta haluankin lapsia, minun kuuluu adoptoida Kolumbiasta. Olen "aina" ollut sita mielta, mutta tama vahvisti asian. Adoptiosta tulikin mieleen, kun joskus suurehkolla porukalla mietittiin adoptiota (yhden sisko oli juuri saanut adoptiolapsen) ja joku heitti ilmoille kysymyksen, etta voisiko kuvitella adotoivansa, vaikka olisi mahdollista saada biologisia lapsia. Ihan mielenkiintoista, etta miespuolisista 5/6 ei voinut, naispuolisista (4) kukaan ei pitanyt sita mahdottomana ajatuksena. Onkohan miehilla joku pakkomielle siihen, etta jalkikasvulla on oltava omat geenit?

Anaheim vs Edmonton, Buffalo vs Carolina. Jos joku olisi syksylla sanonut noiden neljan olevan semifinaaleissa, olisin naurahtanut henkilon asiantuntemukselle. Jotenkin hassua, kun siella on vuosia pyorinyt dallasit, coloradot ja detroitit, niin nyt siella on tuollaisia nuoria mikkihiiriorganisaatioita. Ja jos miettii jaakiekkoa yhdistettyna noiden jengien maantieteelliseen sijaintiin, niin ainakin kahden kohdalla yhtalo on outo, ja typera.

Oli eilen taas niin vaikeaa olla yhtaan kummankaan puolella. Enka tassa nyt mitaan tuoppeja Barcelonalle ala nostelemaan, mutta kuitenkin vahan parempi vaihtoehto kuin se toinen. Salaa toivoin Ronaldinhon loukkaantumista MM-kisattomaan kuntoon, mutta ei sitten.

Bongasin kaupasta MM-sipseja. Jep. Isoilla jengeilla on omat sipsit. On tama ihmeellinen maa. Piti sitten ostaa pussi kaikkia. Argentiinan oli kaikkein pahimpia. Ihmeko tuo, jos makuna on beef. Eika ne muutkaan hyvia ollut. Italian vahiten pahoja.

MM-kisasuosikkijarjestyslista kaipaaa vahan uudelleen organisointia. Mutta Costa Rica, Tsekki ja Paraguay ovat edelleen viralliset kisasuosikit. Haluaisin Paraguayn pelipaidan.