Perjantaina herasin siihen, kun Mastodon alkoi soittaan (ei valttamatta ole mikaan klo 12:n bandi...). En ehka koskaan elamassani ole paassyt niin nopsaa ylos. Kiskoin farkkuja jalkaan, roikotin tennareita kasissa ja tungin piilareita silmiin juostessa. Jossain valissa kompastuin jonkun teltan naruun ja kadotin toisen piilarin. Mastodonin jalkeen alkaa tehokas muistikatkos. Ei se mitaan, en mina Slayeria olisi halunnutkaan nahda. Perkele. Pearl Jam oli valju. Roikuin eturivissa aikamoisessa koomassa ja haaveilin sarkylaakkeista. 

Lauantaina vedettiin ranskalaisia, siideria ja pirteloa. Jonotettiin nelja tuntia suihkuun. Vesi oli kylmaa eika mulla ollut shampoota. Panic! At The Discot, Fall Out Boyt ja Yeah Yeah Yeahsit jai suosiolla valiin, kun oli liian mielenkiintoiset futiskeskustelut saksalaisen telttanaapurin kassa. Sitten Kaiser Chiefs ja Franz Ferdinand. Oih ja voih. Tassa vaiheessa olin varma, etta tata paremmaksi ei voi festarit menna. Kuinka vahan sita ihminen tietaakaan...

...ennen kuin on nahnyt Musen. Sunnuntaina meinasi unenpuute vahan vaivata, olo oli paskainen ja ranskalaisetkin alkoi tokkia. Hypetetty Wolfmother oli "ihan kiva", Feeder iso pettymys. Aika selkeasti studiobandi. Ponneton esitys. Laulajan heikko aani jarkytti ehka eniten. Ei yhtaan samaa Feederia mita on tottunut kuulemaan. Olosuhteiden pakosta jouduin kestamaan The Streetsin eturivissa, koska tassa vaiheessa ei enaa tohtinut lahtea muualle huljuttelemaan. Sitten viela Arctic Monkeys alta pois ja festarit paattanyt Muse vuoroon. Tiedatteko, kun tuntuu etta musiikki on niin suurta, etta se ei mahdu sinuun? Se vaan tayttaa koko ihmisen ja paikan ja siltikin jaa yli. Se lamauttaa ihmisen ja ohikiitavan hetken luulee, etta elama voisi aina olla tallaista. Matthew kiittaa ja kuittaa lystin loppuneeksi. Leijuttiin Leedsista Manchesteriin kuraisissa tennareissa, umpipuhkipoikkivasyneina. Hiljaisia poikia. Kaveltiin kolme kilsaa keskustasta kotiin. Tiputettiin Andy kotiinsa. Tultiin omaan kotiin. Dave nukahti valittomasti sohvalle. Mutta mina istun tassa. Kuraiset tennarit jalassa. Maailma soi Musea. Valtavaa Musea.  

Paata, jalkoja, selkaa ja kylkia sarkee. Tukka valuu rasvaisena pitkin poskia. Peukalon tyvessa on siideritolkin reunan hiertama haava. Muse tulee marraskuussa Manchesteriin ja minulla on lippu.

ps. teltan pystytys kolmen ihmisen voimin voi kestaa viisi tuntia.