Bussissa takana istui mies, joka hengitti niin raskaasti, etta tunsin sen niskassa. Olisin vaihtanut paikkaa, jos olisi ollut tilaa. Hyi kun tietyt asiat voi inhottaa.

Kuten se, etta olen humalassa aivan alyttoman lammin, hyvantahtoinen ja pussaileva. Niin, siis poskipussailen pienessakin (6 siideria, 1 smirnoff ice) sievassa aikalailla kaikkia. Nytkin on niin edustavia kuvia kamerassa, etta en vain suostu uskomaan, etta se olen oikeasti mina. Minahan olen vittumainen, kylma, arsyttava ja paasaantoisesti en pida tapaamistani ihmisista. Mutta on ne aussit ja seelantilaisetkin, joita ihan loogisista syista oli aika vahan, yleisesti ottaen t-o-d-e-l-l-a sopoja, hyvannakoisia tai komeita. Ja pitkia. Sellaisia... no, surffaripoikia. Miten muuten se surffaaminen on saanut lahinna brittilaista alkuperaa olevat kansat niin hyvannakoisiksi? Vai onko se lammon ja auringon takia?

Jos siis eksyt Britanniaan, kay sinakin Walkaboutissa.

Kaiser Chiefsin toinen albumi on aikalailla sita itseaan. Miksi taas kavi nain. Ensin Franz Ferdinand loistavan debyytin jalkeen tuottaa ei-niin-loistavan kakkoslevyn. Sitten The Killers hengastyttavan, mahtipontisen, kertakaikkisen taydellisen Hot Fuss:n jalkeen topeksi Sam's Townissa oikein kunnolla. Ja nyt sitten Leedsin lahettilaatkin pettaa. Mihin naista hienon debyyttialbumin pukanneista bandeista voi enaa luottaa? Bloc Partyn toista en ole viela edes tohtinut kuunnella, vaikka se onkin ollut levyhyllyssa jo muutaman viikon.

Olen alkanut ymmartamaan rugbyn paalle. Pelottavaa. Go, Ireland, perkele! Six Nations on hieno juttu.

The Verve - Bittersweet Symphony