Kavin seinakiipeilemassa, koska en ole aikoihin tehnyt mitaan aktiivista. Se oli hauskaa, vaikka minulla ei olekaan lihaksia ja itsensa runnominen ylospain helpoimmillakin reiteilla oli taytta tuskaa. Kasissa varsinkaan ei ole minkaanlaisia lihaksia. Tuollaiset narut vaan. Pieni sivuseikka on se, etta kaveri saapui paikalle tuntia sovittua myohemmin ja mina lahdin puoli tuntia sen jalkeen. Ei ole ollut oikein vahva viikko kavereiden kanssa. Yksi valvojista/ohjaajista oli uusi-seelantilainen working holidayisti. Selva merkki. Vaikka kylla mina ihmettelen, miksi yhtaan kukaan lahtee Uudesta-Seelannista Englantiin silloin kun taalla on talvi ja siella kesa. Mutta sainpa sovittua rehvit. Tai oikeastaan tapaamisen pubissa, jossa valaistaan Uutta-Seelantia. Hienoa.

Kaupungillakin pyorahdin ja loysin aivan huipun hupparin. Huppareiden etsiminen on tyhmaa, koska joko ne on niin lyhyita, etta napa vilkkuu tai sitten sellaisia ryhdittomia, telttamaisia urheiluhuppareita. Mutta hahaa, nytpa loytyi aivan tosi hieno yksilo. Eparoin tummanvihrean ja sellaisen hillityn oranssin valilla. Olin jo jonossa vihrean kanssa, kun ajattelin, etta voisi ehka valilla ostaa sittenkin jotain muuta kuin vihreaa. 

Maanantaiahdistus nakojaan talla kertaa odottaa vahan normaalia pidempaan. Veikkaisin, etta viimeistaan ysilta iskee. Ihan positiivista, yleensa jo iltapaivalla valitetaan.

Tanaan on sellainen paiva, etta kuuntelee Jeffrey Gainesia ja Gran Bel Fisheria ja on tyytyvainen siihen, mita Manchester United esitti. Jees paiva.

Jeffrey Gaines - In Your Eyes