En tieda, mika siina toiden teossa niin valtavasti tokkii. Uskottelen kylla itselleni, etta valtaosa ihmisista inhoaa toitaan ja haluaisi aamuisin hirttaytya lakanoihin, mutta ei auta. Muiden kurjuus ei varsinaisesti poista omaani. Taman vuoden molempana kahtena tyopaivanani olen noussut itkua vaantaen ja kiukutellen. Minua uuvuttaa ja kuvottaa ajatus, etta pitaisi seuraavat 40 vuotta kayda toissa. Lahes vuoden jokaisena paivana. Voi luoja paratkoon. Eiko ihmisilla ole parempaa tekemista. Kuka tallaiset ihmiselaman normit on ylipaataan laatinut. Onko jotkut kuitenkin minun tietamattamani tyytyvaisia toihinsa ja sinne lahteminen korkeintaan arsyttaa silloin talloin. Eiko oravanpyora, tai miksi karuselliksi sita ikina kusutaankaan, raivostuta.

Joskus ajattelin, etta teiniangsti menee ohi ja hyvaksyn kylla ajatuksen, etta elama on pilattava tyonteolla. Enaa en ole niinkaan varma hyvaksymisesta ja se on kauhistuttava ajatus.

Toki kapinaminani tajuaa, etta raha ei varsinaisesti kasva puissa eika rikasta miesta tai lottovoittoakaan ole nakyvissa, mutta jotain inhimillisyytta. Esim. 20 tunnin tyoviikot, kiitos.

Ja sellainen tavallaan asiaan liittyva, mutta ei ihan, etta kun pidin tata omaa lomaani, niin voi jeesus, kun halusin kuristaa ne kaikki kymmenet ihmiset, jotka kysyivat "joko oot etsinyt toita?" tai "koskas ajattelit toihin menna?" Ihan kuin toiden tekeminen olisi joku itseisarvo ja ihmisyyden mitta. Ihan kuin en itse tietaisi, koska taloudellinen tilanne pakottaa toihin. Seuraavaksi kun paasen omalomailemaan (tuntuu niin kaukaiselta, etta kurkkua kuristaa) toivottavasti olen jossain Kathmandussa ilman kannykkaa ja nettiyhteytta.

Tuo Yksi kysyi, tunnenko itseni enemman britiksi kuin suomalaiseksi. HAHAAAHAHAHAHAHAAH. Toki mina suomalaisille vannhemmille Suomessa syntynyt ja siella 83% elivuosistaan asuneena tunnen itseni joksikin muuksi kuin suomalaiseksi. Sehan nyt on ihan luonnollista. 

Foo Fighters - My Poor Brain