Toihin lahto aamulla tuntui niin ylivoimaiselta, etta paatin olevani sairas.

Kun teinina ilmoitti, etta ei halua lapsia, siihen vastattiin tietavalla "kylla sun mieli viela muuttuu" lausahduksella. Nyt kun se mieli ei ole muuttunut, niin enaa harvemmin tuohon vaitteeseen tormaa. Paitsi eilen yksi lapsellinen kaveri kovasti vaitti, etta muuttuu se silti. Vastasin etta "no voi olla. Mutta entas jos SUN mieli muuttuu. Mita sa noille mukuloille teet?" Siihen se tietenkin vastasi etta "Se on eri, koska ne on omia." No haloo, mita jos se ei olisikaan eri? Ei aidinrakkaus ole mikaan jokaiseen naiseen ohjelmoitu asia, joka puhkeaa kukkaan heti kun sen mukulan saa jalkovalistaan puskettua maailmaan. Mutta pakkohan niin on vaittaa, jos olet jo ehtinyt kahlita itsesi lapseen. En nyt vaita, etteiko lapsiaan rakastaisi, mutta ei se kuitenkaan itsestaanselvaa ole.

Sittenhan mina innostuin listaamaan asioita, miksi mina en halua lasta. Ja ennen sita kerron nyt viela, ihan sen varalta, etta joku aikoo kiskoa palkokasveja nenaan, etta minua ei haittaa ihmisten lastenhankinnat. En oikeastaan edes ihmettele. Pidan sita ihan luonnollisena. Minua ei haittaa edes aitikavereiden lapsijutut. Isakaverit niita ei oikeastaan kerrokaan. En ole millaanlailla tuntenut etaantyvani kenestakaan kaverista lapsen saapumisen myota. Ja mina jopa, herraisa, tykkaan lapsista. Pienina annoksina ja jos ne on kiltisti. Vahdin/hoidan ihan vapaaehtoisesti kaveripiirin lapsia, pyydan jopa yokylaan. Mutta etta minulleko Aino-Eetu? Ei, ei, ei, koska.....

1. Minulla ei ole tarvetta jatkaa geenejani. Eivat ne edes ole mitenkaan erityiset. Oikeastaan olen kelpaamaton jalostukseen. Geneettinen alipaino, huonoryhtisyys ja likinakoisyys. En halua siirtaa niita eteenpain.

2. Haluan lukea, kuunnella musiikkia, kaivaa nenaa, katsoa jalkapalloa, surffata netissa jne RAUHASSA. Ja vetaa paivakanneja.

3. Haluan myos tehda asioita ex-tempore. Ilman suunnittelua. Voihan lapsen kanssa lahtea Prahaan vklopuksi. Mutta kylla se vaan on helpompaa yksin.

4. Lapsiperheiden rutiinit ja elaman aikatauluttaminen ovat puuduttavia. Kiduttavia. Tyo aikatauluttaa elamaani ihan tarpeeksi. En kaipaa lisaa sitovuutta. Haluan tulla ja menna miten tahdon. En halua laittaa omaa elamaani hyllylle vuosiksi. En tykkaa paita-ja-peppu- tyylisista ihmissuhteista.

5. Inhoan jankutusta, kyselya, kinaamista, vinkumista, epaloogisuutta ja kontrolloimattomia liikkeita. Seka sita etta samaa asiaa pitaa toistaa 1000 kertaa ja siltikaan ei mene perille.     

6. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Ja minun kohdallani nama eivat ole muokattavia ominaisuuksia. Olisin sen kylla tahan ikaan mennessa huomannut.

7. Olen ilta- ja yoihminen. En vain kykene heraamaan klo 7. Olen myos aarettoman vihainen, arvaamaton ja akkipikainen, jos joudun heraamaan kesken unien. Oikeasti pelkaan, etta Aino-Eetu lentaisi seinaan, kun heraisin seitsemannen kerran aamuyosta. 

8. Maailman tila on niin vittumainen, ja jopa ihan lahitulevaisuudessa viela vittumaisempi, etta en halua jalkikasvua tanne karvistelemaan. Sekoaisin huolesta. Esim. huumeet, raiskaajat, puukottajat, ilmaston lampeneminen, lisaantyvat luonnonkatastrofit, ydinsota. Teollinen sivilisaatio nykyisessa muodossaan on tulossa vaajaamatta tiensa paahan. Ihminen vain on tyhma ja varmasti tulee kulkemaan tuon tien loppuun. Se loppu ei varmasti ole kaunista elettevaa. 

9. Haluan kayttaa rahani itseeni. Saalittaisi maksaa cd-levyn hinta vaippapaketista.

10. En ole koskaan halunnut olla aiti. En tieda, milta moinen halu edes tuntuu. Olen muuten kuullut useasti vaitteen "sa olisit hyva aiti". Ai sen takia, etta osaan leikittaa veljenlapsia kaksi tuntia ja saatan menna heidan kanssa Lintsille? Vai senko takia, etta minulla on monta pienempaa sisarusta? Tosi patevaa. Ehka olisinkin hyva aiti, mutta en halua aidiksi. Voisinhan olla hyva huorakin, mutta en silti huoraksi halua.

11. Jos puhutaan biologisista lapsista (mika on kylla taysin hypoteettista), niin en kestaisi olla raskaana. Pelkka ajatus mahan venymisesta ja valaana olemisesta on suoraan sanottuna kuvottava. Seka suonikohjut, pahoinvointi ja muut "pienemmat" raskausvaivat. Tulisin myos hulluksi, kun ajattelisin, etta sisallani elaa toinen ihminen. Hyi hemmetti. Ajatus lapsesta kohdussani on yhta miellyttava kuin lapamato suolistossani. Ylimaarainen loinen ruumiissani. Anteeksi nyt, jos jotain loukkaa, mutta enpa mina ajatuksilleni mitaan voi.

12. Edelleen, jos biolapsi, en saisi raskaana ollessa hetkeksikaan rauhaa synnytyksen ajattelusta. Jos nyt niin kavisi, etta paksuksi pamahtaisin, niin mina vaatisin keisarinleikkauksen. (Aborttiin en kykenisi.) Jos nyt ylipaataan selviaisin taysjarkisena synnytykseen asti. En vain suostuisi synnyttamaan alateitse. Yngh, pelkka ajatus alkoi heti kuvottamaan, pelottamaan. Ja sen taytyy sattua niin saatanasti. "Mieluummin tapan itseni kuin synnytan" on ensimmainen ajatus. Ja vaikka saisinkin ns. pelkosektion, niin luultavasti synnytys kaynnistyisi etuajassa ja minun olisi pakko synnyttaa alateitse. Lapsi juuttuisi kiinni ja kuolisimme molemmat. (Olen aivan vakuuttunut, etta kuuluisin niiden 2-4 onnettoman suomalaisnaisen joukkoon, jotka vuosittain kuolevat synnytyksessa.) Jos nyt kuitenkin selviaisin hengissa, niin paljonpa lohduttaisi, kun makaisin perse revenneena synnytyspoydalla.

13. En halua ottaa sita riskia, etta lapsi olisi allerginen elaimille. En halua elaa ilman elaimia. Lapset eivat sita paitsi edes kehraa.

14. Lapsi sotkee parisuhteen laatua. No helvetti, suomeksi sanottuna, en mina halua harrastaa seksia kerran viikossa peiton alla ja samalla odottaa, milloin Aino-Eetu tulee paskat housuissa ovelle.

15. Vaihtoehto edelliselle: En halua olla sossun elattama yh.

16. Lasten pitama meteli on rasittavaa. Lapselliset kutsuvat sita "elamaksi talossa". Mina saan tarpeeksi elamaa kamppaan vaikkapa Queens Of The Stone Agella, ja se ei ole rasittavaa.

16. Olen henkisesti epatasapainoinen ihminen. Mielenterveyshuollon asiakas.

17. En halua, etta vanhainkodissa ollessani yhtaan kukaan tulee katsomaan minua vain velvollisuudentunnosta ja saalista. Jos joku tulee, niin tulkoon omasta tahdostaan.

18. Maailmassa nyt vain ON liikaa ihmisia. Tasta ei paase yli. Eika tama edes ole maailmanpelastusviherpiiperryspuunhalausta. Jokainen lisaihminen talle pallolle on turhaa. En vain pystyisi sulkemaan silmiani talta seikalta. Ei kerrota kellekaan, mutta oikeastaan biolapsien hankkiminen on mielestani pirun itsekasta. Jos tama mieli nyt tasta muuttuu (koska koskaanhan ei saa sanoa ei koskaan...), niin adoptoin jonkun niista miljoonista ei-toivotuista, joita talla pallolla jo on. Itse en liikakansoitukseen osallistu. 

19. En vain halua lasta. En tee muitakaan asioita, joita en halua.

20. Pidan lapsista ja arvostan heita niin paljon, etta en halua yhdenkaan pienen ihmisolennon joutuvan olemaan minun kaltaiseni ihmisen armoilla vuositolkulla.

Olihan tuossa vahan toistoatoistoa. Mutta nayttaa niin pitkalta listalta, etta antaa olla.

-----

Etta tallaista tanaan. On minulla lista hyvistakin puolista:

1. Tissien koko voisi kasvaa raskauden myota.

Kid Dynamite - Bookworm