Ehei, en ole kuollut.

Sen sijaan olen mennyt naimisiin, muuttanut nummille, hankkinut kolme lasta ja labradorinnoutajan.

Joku nulikka, arviolta 10v, kutsui minua pari hetkea sitten nimella 'manchester united bitch'. Ja naytti keskaria. Mutta ei se mitaan. Illalla Keanon testimonial. Kaupungilla nakyi toooosi paljon Celtic- paitaisia ihmisia. Humalassa tietenkin. Mutta ei sekaan mitaan. Kesalla saa olla humalassa. Kuuluu olla. Itsekin pitanee illaksi hankkiutua pieneen soosiin. Selvinpain vaan pillittaisin.

Ja Anaheimkin vie Coloradoa kuin litran mittaa, otteluvoitot 2-0 maalierolla 8-0. Ei ole viela edes joutunut jannittamaan. Seitsemannessa Calgary- pelissa meinasi pulssi hieman nousta, mutta ei sekaan kunnolla. Kun ei edes tarvittu jatkoaikoja tai mitaan. Ilja Bryzgalov on nousemassa messiaaksi vahan samaan tyyliin kuin Jiggy kolme vuotta sitten. On se.

Niin ja sain mina laakarilta diagnoosin nimelta anxiety disorder, ahdistushairio. Mielisairaalaan en paase, kysyin kylla. Asian tiimoilta on ollut niin paskoja paivia (ja varsinkin oita), etta ei sitten tammikuun. Mutta mitapa noista tanne avautumaan. Ei ainakaan nyt.

Kesalla jokainen neljan seinan sisalla vietetty hetki tuntuu synnilta. Siksi olenkin lahinna maannut takapihalla. Nukahtanut ja polttanut itseni auringon takia vasta kaksi kertaa.

Ei kai muuta.