Vaivaa. Tapahtuma tyomatkalla. Olin poistumassa bussista, kun bussiin yritti ennen minun poistumista nousta nainen. Naisen seurassa ollut mies lappasi naista kasivarteen huutaen "let her get off first". (Ihan kuin se nainen ei olisi ehka n. puolen sekunnin paasta huomannut minua. Tuskin se lapi olisi kavellyt.) Nainen aloitti anella anteeksi miehelta hatantyneella aanella. Heidan seurassaan ollut n. 8-vuotias poika totesi, etta aiti on taas tuhma. Vaikutti oikein terveelta perhekuviolta. Vaivaa.

Tyokavereiden puhuessa jonkun minulle tuntemattoman miesnayttelijan (Tunnistan ulkonaolta ehka kolme nayttelijaa.) hyvannakoisyydesta tajusin, etta en ole moneen kuukauteen kiinnittanyt minkaalaista huomiota kenenkaan ulkonakoon. En muista, etta joku satunnainen vastaantulija tai naama telkkarissa olisi nostattanut ylistysreaktioita. En muistaakseni ole edes pussannut ketaan aikoihin, vaikka olisin ollut hirveassa jurrissa! Enka muuten millaanlailla kaipaa ketaan, josta saisi tykata. Tallaista on siis olla frigidi. Nyt tiedan senkin. En halua edes kesaheilaa, joka on lahes ennenkuulumatonta. Ehka tamakin joskus muuttuu ja sitten itketaan kohtaloa.

Manic Street Preachers - Yes