Kolmannellakaan Foo Fighters -keikalla ei kuulla Statuesia. Voi kuinka kovasti halusin. Kotimatka Sheffieldista kestaa kauan ja Jonny oksentaa viisi kertaa. Mietin, koskahan naen ne seuraavan kerran. Post-gig depression.

Manchester marraskuussa on jotain niin tajuttoman rumaa, etta kenenkaan ei pitaisi joutua sita kokemaan. Olo on surullinen ja onneton. Hamara hiipii puoli viidelta, kassajonossa on haudanhiljaista, ketaan ei hymyilyta. Unohdan isainpaivan ja tikattu varvas irvistaa edelleen.

Voi luoja, tule jo maaliskuu. Silloin kaikki on paremmin. I promise.

Burger Kingissa n. 8 kk:n ikainen vauva syo ranskalaisia ja aidin/siskon/hoitajan/seurassa-olleen-aikuisen-naisen avustuksella juo limpparia. Yritan pitaa katseen tiiviisti muualla, mutta oikeasti tuijotan vauvaa avoimen epauskoisena. Luultavasti vielapa suu auki.

Iggy Pop - Night Clubbing