Edellisen vuoden viimeisena paivana vetelin paani hiustenleikkauskoneella kera 25 millin teran/tallan/mika ikina onkaan. Taytyy sanoa etta rekkalesbotukka on todella, todella mukava. Jouduin tosin pakenemaan baarin naisten vessassa lahennellytta tukkasamista, mutta muuten ei ole sen suurempaa hamminkia aiheuttanut.

Olen muuten juntti ja alkoholisti ja kaikkea muuta. Pidan nimittain tipatonta tammikuuta. Toistaiseksi menee ihan hyvin. Kuljin tanaan kaupassa siiderihyllyn ohi silmat kiinni.

Ostin tanaan lumilapion. En olisi ikina uskonut, etta tassa maassakin sellaista voisi tarvita. Rakas kissamme ei suostu astumaan lumiseen maahan. Ja kun tuo lumi ei nyt nayta poiskaan sulavan, niin paastin kissan piinasta ja loin takapihalle lumettomia ulkoilupolkuja. Kylla tama edelleenkin tuntuu ihan toivottoman absurdilta. Etta on nain paljon lunta. Ja ennen kaikkea, etta se todellakin pysyy maassa. Ja lumi narskuu kenkien alla. Voi hyvanen aika. Olen niin hammastynyt, etta en tajua vihata.

Mutta ammun haulikolla sen, joka seuraavaksi tokaisee jotain tyyliin "Tamahan on sulle ihan kesakeli, kun oot Suomesta!" tai "On varmaan nyt kotoisa olo, kun on nain kylmaa." Rairai. Olen miettinyt jo valmiiksi hammastyneet "Sahan olet britti ja rrrrrakastat sadetta, koska on satanut siita lahtien, kun aitisi jalkovalistaan sinut ulos punnasi" -huudahdukset, joita tulen kayttamaan, kun seuraava kahden kuukauden tauoton sade saa ihmiset valittamaan saasta.

Uuden vuoden humppauksissa turpiin ottanut hantaluu on edelleen helvetin kipea.

Mercury Rev - The Happy End (The Drunk Room)