Asken paintballia. En tieda, miksi niiden kuulien on oltava niin pirun kovia. Vaikka onhan se kivaa, kun tietaa, etta kaveriin sattuu. Miehina tietenkin myos vertailtiin osumia pelin jalkeen. Olin ylivoimaisesti eniten osuttu. Mutta mulla onkin hyva tekosyy: Puistoaccidentin* tuottamat ruhjeet on viela sen verran kipeita, etta en ma oikein kyennyt mihinkaan akkimaastoutumisiin. Osumat oikeaan kylkeen ja lonkkaan sattui aika kivasti. Piti ihan hampaita purra yhteen. Eika kasivarren tikitkaan kamalasti tykannyt. Myos kaksi osumaa kaulaan teki kipiaa. Ja nyt ne nayttaakin ihan teinitaudilta.

Huomenna Alton Towersiin. Eli tiedossa valitusta siita, kuinka paha olo tuli ekan harvelin jalkeen ja sitten piti viela kuitenkin hurvitella nelja tuntia. Kotimatkalla otetaan pitsojen ja vuoristoratojen jalkeen alkomahoolia ja pysahdytaan viiden minuutin valein oksentamaan. Ja kaikilla oli niin mukavaa.

* Tormasin puistossa rullaluistelijaan (tais olla tiistai), kun juoksin laput silmilla puiston kulkuvaylalle karanneen pallon peraan. Lennettiin oikein hienosti mukkelismakkelis asfalttiin. Kynnin kasivarsi edella luistelijan kadessa olleen sarkyneen lasipullon torson yli. Niin. Ensiavun kautta kotiin. Tama toinen kasittaakseni tarahdytti aivonsa. Silla ei tosin ollut kyparaa, joten ei varmaan sitten myoskaan mitaan mita suojella.