Aika kököltähän tämä taas tuntuu. Pitäisi varmaan hyppiä kattoon, koska ManU sentään johtaa Wigania tuikitärkeässä Liigacupin finaalissa.

En kyllä suostu myöntämään, että Ruotsi olisi ollut turnauksen paras joukkue, mutta tuossa loppuottelussa kai sitten oli. Kai.

Itkuisen T. Nummisen haastattelussa kiteytyi varmaankin kaikki olennainen. Siinä vaiheessa sai itsekin tosissaan taistella vesiä vastaan. Yritti väkisin punkea silmiin. Minä toki ammattilaisena tempaisin kännykän taskusta, ja aloin muina naisina muka-kirjoittamaan tekstiviestiä, ettei kukaan vaan huomaa. Numminen ja Selänne on kaksi pelaaja, joille sen voiton olisi tosissaan suonut. Molemmilla hieno ura, mutta ei mitään suurta voittoa (= Stanley Cup, World Cup ja NHL-pelaajalliset olympialaiset). Syntymävuodet -68 ja -70. Siitä voi varmaan palikkamatikallakin päätellä, että pelivuodet ovat vähissä. Seuraaviin olympialaisiin ei kaksikosta ole, tuskin World Cupiinkaan (jos sellaista pelataan) ja Stanley Cupiahan ei Anaheimissa voi voittaa. Tämä antaa itselleni pätevän syyn toivoa, että Buffalo Sabres juhlii kesäkuussa. Ihan vain Nummisen takia.

Sitten vielä se klisee, että tuosta joukkueesta voi olla ylpeä. Mutta kun siitä ihan oikeasti voi.

Liigacupfinaalin loppuun seuraus ja sitten ostamaan popcornia. Jos tarkenen.