Olen huono ikavoimaan. Minulla ei koskaan ole ollut tunnetta, etta lennan Suomeen nyt_heti_paikalla. Ei edes silloin, kun oli juuri muuttanut pois Suomesta, ei tuntenut ketaan ja paikallisetkin sonkkasi ihan kasittamatonta murretta. Olen mielestani hirmuisen sopeutuvainen ja suhtaudun olosuhdemuutoksiin "asiat nyt on vain nain" -asenteella. Joskus on huono omatunto siita, etta aidosti voin sanoa, etten ikavoi ketaan. Sitten kun naen niita ihmisia, joita en ole aikoihin nahnyt, tajuan, kuinka kiva on nahda, mutta en koskaan etukateen haikaile nakemisen peraan. Tai pitaisko sanoa, etta haikailu on todella harvinaista. Tapahtuu ehka kerran tai kaksi vuodessa.

Kuten tanaan. Haluan nahda siskoja niin paljon, etta kurkkua kuristaa.

1471460.jpg

Badly Drwan Boy - The Long Way Round