Ok. Aikalailla tasan 12 tuntia siten lahdin Elenan from Bulgaria, Andyn from United States of America, sen random-kaverin from Wales seka Yasinin from England/Pakistan kanssa viihteelle.

Kotiuduin juuri. Laskuhumala on aikamoinen. Olen myos onnistunut muodostamaan kuluneen viihdeillan ja -yon aikana sellaisia ihmissuhdesotkuja, etta valttamatta edes Kauniissa ja rohkeissa ei moiseen pystyta. Haluan menna nukkumaan ja uskoa, etta heratessa tama on ohi.

Voi jeesuskristus, kuinka ihminen voi kusta omaan pesaan. Ja varsinkin kavereiden. Jos joskus elamassani on kaduttanut, niin nyt. Tuntuu ihan liian kauhealta. Kannykan katoaminen on talla kertaa se vahaisin juttu.

Hyvaa yota.

Edit: Huonosti nukuttu kolmen tunnin uni ei varsinaisesti poistanut ongelmia. Onneksi ei ole sita kannykkaa, niin ei voi soittaa kenellekaan. Sarkylaakkeita saisi olla, mutta eipa loydy. Voisi vaikka hirttaytya.