Valvottu hostelliyo (oli liian levotonta ja kivaa nukkumiseen ja lentokentalla piti kuiteskin olla aamulla ennen seitsemaa.) ja lentokentalla nuokuttu seuraava yo eivat paljoa paina. Voisin haljeta iloisuudesta.

Vahan katastrofaalisesti toki myohastyttiin Edinburghin junasta, jouduttiin maksamaan 40 puntaa per naama, jotta lippu vaihdettiin seuraavaan junaan ja toki saavuttiin Edinburghiin aivan liian myohaan. Hyvaksi havaitsemani "runno, lyo ja huido"- taktiikkakaan ei toiminut. Jaimme auttamattomasti liian kauaksi eturivista. Myohastymisen hyvana puolena oli se, etta emme joutuneet kuuntelemaan Nine Inch Nailsia.



Yolla ei saanut unta ja nauratti ihan koko ajan. Random-matkaseurani Nicky oli onneksi kovin ymmartavainen ja nauroi enemman kuin mina. Dormikaverimme lahti jossain vaiheessa pyytamaan siirtoa toiseen huoneeseen. Aamulla meinasi tosin vahan kiukuttaa, kun oli nalka ja vasy samaan aikaan. Eika me edes ehditty syoda mitaan, kun lentokentalle lahteminen jai vahan viimeisille sekunneille. Saapuessamme check-iniin tiskin takaa todettiin "Kahden minuutin paasta suljetaan", ja Ryanairhan ei tunnetusti jousta check-inin sulkemisajan suhteen. Mutta siis myohastyminenhan ei ollut edes lahella.

Dublin naytti jo ensisilmayksella niin ankealta kylalta, etta paatettiin vetaa paivaunet puistossa. Hyvin nukkui viisi tuntia. Heratessa poskessa oli mininurmikko. Ainoan kerran reissun aikana emme joko myohastyneet tai melkein myohastyneet, olimme hyvissa ajoin riekkumassa lavan edessa.


Dublinin lentokentta oli paska nukkumiseen ja suihkuunkin olisi ollut kiva paasta.

Tulin kotiin tuossa kaksi tuntia sitten. Neljan tunnin paasta pitaisi olla lentokentalla. Iskaa katsomaan.