Saatan ehka mahdollisesti menna ensi kuussa Espanjaan kahdeksi viikoksi. Tallainen mahdollisuus piristaa kummasti.

Viime iltana/yona pyysin n. 15 ihmista viihteelle tunnin varoitusajalla, kukaan ei tullut, koska "on torstai ja myoha". Menin yksin, sen jalkeen kun olin ensin mesessa nuollut Sofian persetta seka saanut jatkoa en_ole_kenellekaan_se_maailman_tarken_ihminen- ajatukselleni sellaisessa muodossa, etta eipa myoskaan kukaan tassa maailmassa ole mulle korvaamaton. Siella viihteessa ei ollut ketaan. Sinnittelin 40 minuuttia ennen kuin lahdin pois. Odotin yobussia, joka ei koskaan saapunut. Otin taksin joidenkin tuntemattomien kanssa, jotka olivat menossa samaan suuntaan. Yksi luuli mua saksalaiseksi. Olisin ryhtynyt vakivaltaiseksi, jos olisin ollut enemman humalassa. Jatin kannykan taksiin. Soitin siihen viisi kertaa ennen kuin intialainen suhari vastasi siihen. Menin ison tien varteen heilumaan tunniksi, koska taalla navigaattori on tuntematonta tekniikkaa ja intialaisellani ei ollut kasitysta, missa kamppayskatuni sijaitsee. Kadun varressa paivystaminen tuohon kellonaikaa viihdevaatteissa oli kylmaa ja vahan huorahtavaa. Maksoin intialaiselle 10 puntaa viisi vuotta vanhan 3310:n palauttamisesta. Ei kamalan kannattavaa, olisi ehka voinut jo uuden ostaa. (Mutta kun se toimii!) Oikaisin puiston lapi ja sain seurakseni teinin, joka jatkuvalla syotolla pyysi pusua. Lahinna nauratti, mutta sitten kun se alkoi lahentelemaan, niin kuitenkin pinkaisin juoksuun. Se oli kylla aika epatoivoisen oloinen yksilo.

Sofiaa lainaten: "Olisit vaan jaanyt viettamaan laatuaikaa koneelle." No olisinpa.

Kannykkaan oli ilmestynyt intialaisen suharini puhelinnumero. Voi elama tata.

Taalla myos naureskellaan salaa Juventukselle. Tai lahinna sille, mutta myos koko jutulle yleensakin.

Oleander - Unwind